Vasikka

Nautojen kärsimyksestä

Jaa somessa

Videoni ”Kärsimyksestä” on herättänyt paljon keskustelua. Ajattelinkin tässä blogikirjoituksessa kommentoida joitakin esiin nousseita pointteja naudanlihan tuotannosta.

Kärsimyksestä.

Kärsimyksestä.Hauskaa viikonloppua!!! 🥳🥳🥳🐄💨HUOM! Jakamalla vaikutat! ❤️

Julkaissut Sakari Peltola Perjantaina 1. marraskuuta 2019

1. ”Mikseivät naudat saa elää luonnollista elämää?”

Aluksi vähän peruskäsitteitä. Nauta (Bos taurus) on märehtiviin sorkkaeläimiin kuuluva nisäkäs. Naudan luonnonvarainen kantamuoto alkuhärkä kuoli 1600-luvulla sukupuuttoon.

Nautoja ei siis nykypäivänä enää luonnosta löydy. Jos nautoja ei kasvateta ruoaksi ja maidontuotantoon, niitä ei suinkaan päästetä vapaaksi luontoon tai jatketa niiden kasvattamista lemmikkieläimiksi. Jos nautoja ei kasvateta osana ruoantuotantoa, nautoja ei kasvateta ollenkaan ja nauta lajina lakkaa olemasta. Sitä kutsutaan sukupuutoksi.

2. ”Eivätkö naudat kärsi siitä, kun ne kasvatetaan ruoaksi?”

Nauta märehtivänä sorkkaeläimenä on saaliseläin. Nautoja on aina syöty, joko ihmisen tai jonkin muun saalistajan toimesta. Luonnossa saaliiksi joutuvat usein vastasyntyneet vasikat ja poikaskuolleisuus onkin suurta. Nykypäivän ihmisellä on suuri taipumus inhimillistää eläimiä (kiitos Walt Disney…). Nauta ei tajua, että sitä ollaan kasvattamassa ruoaksi. Se elää elämänsä märehtien laitumella, pihatossa ja navetassa onnellisen tietämättömänä siitä, että jonain päivänä se tapetaan ja syödään…

…Tai ehkä se tietääkin sen jonkinlaisena lajille ominaisena alitajuisena, vietin kaltaisena aavistuksena, mutta hyväksyy tämän elämään kuuluvana itsestäänselvyytenä. Onhan se ollut lehmien rooli elämänkierrossa koko niiden olemassaolon ajan.

3. ”Miten nautoja kohdellaan?”

Nautojen kasvattajilla ei ole mitään syytä kohdella eläimiä huonosti. Pikemminkin päinvastoin. Useimmiten suomalaista lihakarjatilaa pyöritetään toisessa tai kolmannessa polvessa kymmenien vuosien kokemuksella ja ammattitaidolla. Hyvinvoiva karja on perinteisesti ollut maalla ylpeyden aihe ja on sitä edelleen. Myös taloudelliselta kannalta ajateltuna karjaa kannattaa kohdella hyvin. Stressaantuneet eläimet kasvavat hitaammin, sairastavat enemmän ja aiheuttavat turhia lisäkustannuksia.

4. Tehotuotanto on niin kauheaa!

Onhan se. Mutta Suomessa ei ole naudanlihan tehotuotantoa. Suomessa tilakoot ovat pieniä. Emolehmätiloilla oli vuonna 2015 keskimäärin 27 emoa/tila. Sonnikasvattamoissa saattaa olla joitakin satoja eläimiä. Suomessa ei käytetä antibiootteja muuten kuin silloin, kun se on eläimen terveydenhoidon kannalta välttämätöntä. Suomessa eläimille ei anneta kasvuhormonia.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Etelä-Amerikassa tilanne on hyvin toisenlainen. Tiloilla (joita kutsutaan nimellä ”Feedlot”) saattaa ”parhaimmillaan” olla yli satatuhatta eläintä, ne eivät laidunna vaan syövät optimaalisen kasvun takaavaa rehusekoitetta, antibiootteja käytetään ennaltaehkäisevänä hoitona ja kasvuhormonin käyttö on erittäin yleistä. Seuraavasta linkistä saa hyvän kuvan siitä, millaisia yhdysvaltalaiset karjankasvattamot ovat: https://mishkahenner.com/Feedlots . Kuvat ovat visuaalisesti varsin vaikuttavia, mutta kun tajuaa mitä niissä on, saattaa alkaa vähän oksettaa…

MUTTA… Yhdysvalloissa kasvatetaan karjaa toisaalta myös erittäin eettisesti ja ympäristöystävällisesti, sekä tehokkaasti! Loistava esimerkki tällaisesta toiminnasta on nerokkaan Joel Salatinin kipparoima Polyface Farm: http://www.polyfacefarms.com. Tältä tilalta koko maailman ruoantuotannon tulisi ottaa oppinsa. 

Sillä, missä liha on kasvatettu on siis aika suuri merkitys. Suomalainen naudanliha on sekä eettisesti että ekologisesti tarkasteltuna hyvinkin kestävä valinta, etenkin siinä tapauksessa, kun se on kasvatettu nimenomaan lihankarjan kasvatukseen erikoistuneilla tiloilla.

 

Jaa somessa